Vaikeuksia – Kirjoituksia Muutoksen Keskeltä 13

Kääntyminen on vaikea prosessi. Sitä ei käy kieltäminen. Mutta jos fyysinen rajoite, minulla lihasrappeumasairaus, laittaa kapuloita rattaisiin, on se mitä turhauttavin asia. Ilman tätä rajoitetta olisin viime lokakuussa tehnyt brit milan (ympärileikkaus) ja olisin ollut tämän tammikuun lopulla beit dinin edessä. Hyvin suurella todennäköisyydellä olisin päässyt kääntymään. Nyt tämä mahdollisuus siirtyi puolesta vuodesta puolentoista vuoden päähän.

Yritin järjestää avustusasiat sellaiseen malliin, että milan jälkihoito olisi ollut turvattua ja varmaa. Milan jälkeen on kaksi viikkoa oltava hyvin varovainen ja senkin jälkeen on vielä oltava noin kolme viikkoa hyvin huolellinen. Koska kyse on kuitenkin kirurgisesta toimenpiteestä, liittyy siihen aina riski. Se on kyllä suhteellisen pieni, mutta se on silti olemassa ja siihen tulee varautua mahdollisen verenvuodon tai tulehduksen takia. Siksi minulla täytyy olla mahdollisuus päästä klinikalle hoitamaan ongelma kuntoon. Sitä ei nykyinen avustajaresurssi sallinut. Soitellen sotaan ei kannata lähteä.

Edelleen selvityminen wc-asioista olisi vaatinut normaalia enemmän aikaa kuin, mitä palveluasumisyhdistyksellä, jonka jäsen olen, on toistaiseksi kykyä tarjota. Yhdistyksemme toimii nyt aivan minimi työntekijämäärällä. Siksi en voinut näissä oloissa enää lisätä työtekijöidemme työtaakkaa. Hyvä, että kauppaan pääsee tai saa siivousta edes joka toinen viikko.

Näiden seikkojen takia, kun joutuu lykkäämään omaa haavettaan tulla juutalaiseksi, voin taata, että turhauttaa ja harmittaa. Joskus tuntuu, että aina tämä pahuksen tauti pääsee rikkomaan minun elämääni minun sitä haluamatta. Ikään kuin juuri minun täytyy olla aina se, joka saa tehdä kaksiverroin töitä minkä tahansa tavoitteen eteen. Se on joskus suorastaan raivostuttavaa.

Hengellisesti päätös lykätä brit milaa on myös ollut huono asia. Olen kadottanut fokuksen tässä kääntymisprosessissa. Välillä olen ollut niin allapäin, että koko juutalainen elämäntapa on kadoksissa. Muutama sapatti on mennyt pilalle, kun en ole sitä viettänyt ja rukoukset ovat huonoja jos olen edes jaksanut rukoilla. Siunaukset unohtuvat sanomatta pariksi päiväksi ja vanhat huonot taipumukset tahtovat palata takaisin. Minusta tämä on päivänselvä merkki siitä, että J-malan tahto on se, että teen brit milan. Ehkäpä Hän on lukinnut etenemiseni juutalaisuudessa suojellakseni minua rikkomalta Hänen käskyjään ja että en joutuisi syyllisyyteen Hänen edessään. Avain tähän hengelliseen lukkoon on brit mila. Varmasti annoin olosuhteiden ja fyysisen rajoitteen ohjata liikaa ratkaisuani, enkä luottanut riittävästi J-malan huolenpitoon ja lupaukseen olla kanssani myös tässä haasteessa. Minulla on todella aihetta teshuvan tekoon niin tässä kuin edellä mainituissa asioissa sekä parissa muussakin asiassa.

Onneksi kääntymisprosessi jatkuu edelleen ja minulla on tilaisuus hoitaa asiat mieleiseeni malliin sekä itseni että J-malan kohdalla. Haluan kaikesta huolimatta edelleen uskoa, että vielä nousen tästä alhosta ylös. BH.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *