Essee kääntymisestä juutalaisuuteen – Kirjoituksia Muutoksen Keskeltä 12

Joku voisi kysyä, miksi kirjoitan tämän esseen. Tämä on tavallaan ymmärrettävää, koska olen jo ennestään lähes kaksi vuotta elänyt pääpiirteissään juutalaisen tavan mukaan. Tietysti ymmärrys juutalaisuudesta ja tämän mukaan eläminen on koko ajan lisääntynyt sekä syventynyt. Mutta asiaan liittyy paljon, paljon muuta ja osin varsin syvällisiä kysymyksiä.

Mutta miksi haluaisin kääntyä juutalaisuuteen? Maailmassa, jossa antisemitismi on merkittävästi lisääntymässä ja jossa todellisuudessa juutalaisuutta tunnetaan hyvin huonosti?  Maailmassa, joka parhaimmillaankin vain sietää juutalaisia, mutta ei koskaan rakasta heitä ja joka haluaisi heidät takaisin siihen kotimaattomaan alisteiseen asemaan? Asemaan, jossa heitä voisi kohdella miten mielivaltaisesti hyvänsä? Miksi jakaisin heidän historiansa ja kohtalonsa? Eikö juutalainen elämäntapa ole hyvin haastava ja vaikea nykyajan ihmiselle puhumattakaan liikuntavammaiselle täysin toisen ihmisen avun varassa olevalle henkilölle? Tämän tyyppisiä kysymyksiä voisi esittää hyvin paljon.

Miksi siis haluan kääntyä juutalaisuuteen? Vastaaminen tähän kysymykseen täytyy aloittaa lapsuudesta asti.

Muistan hyvin koulussa, joka oli tavallinen peruskoulu, kun uskontotunnilla opettaja esitti eri kohtia Raamatusta. Erityisesti kertomukset Abrahamista ja Sarasta, Josefista, Mooseksesta ja matkasta Luvattuun Maahan, Davidista ja Salomosta ja muista ovat jääneet muistiini kuin eilinen päivä. Tästä on yli 40 vuotta. Erikoista on, että kristilliset kertomukset eivät samalla tavoin tuo mitään lämpimiä muistoja esille. Itse asiassa lapsena kirkko oli jotenkin ahdistava paikka, jota pelkäsin.

Lukiossa ylioppilaskokeessa vastasin historian kysymykseen nykyisen Israelin valtion syntyvaiheista. Sen jälkeen nämä seikat jäivät taka-alalle. Aikanaan kiinnostus hengellisiä asioita kohtaan jälleen elpyi, kun yliopisto-opinnot lähestyivät loppuaan. Tämä kuitenkin tapahtui amerikkalaisen lahkon puitteissa, kun liityin J—–n todistajiin. Taas tutut Raamatun kohdat tulivat esille ja paljon muuta. Kuitenkin tämä lahko oli hyvin korvausteologinen sekä kristillisyyteen että varsinkin juutalaisuuteen nähden. Lopulta päätin erota tuosta uskonnosta/järjestöstä. Syynä olivat tuon järjestön väärinkäytökset ja väärät profetiat – Korkeimman Nimessä (törkeää J-malan Nimen halveksuntaa suoraan sanoen). Sen jälkeen kuuluin jonkun aikaa unitaari-universalisteihin, joiden jälkeen siirryin takaisin kristillisyyden piiriin. Vaikka kuuluin ev.lut. kirkkoon, kävin helluntai-karismaattisissa yhteisöissä.

Vuonna 2005 Israel tuli minulle tärkeäksi ja varsinkin 2006 Libanonin 2. sodan aikana koin eräänlaisen sionistisen heräämisen. Koska tiedotusvälineet eivät antaneet mielestäni tasapuolista kuvaa asioista, ryhdyin etsimään itse tietoa. Lopulta löysin itseni Aruz Shevan englanninkieliseltä internet-sivulta ja aloin kuunnella Israel National Radiota. INR:llä oli oma chat-huone, jossa loin ensimmäiset ihmissuhteet juutalaisten kanssa. Rabbi Yishai Fleisher (ks. www.yishaifleisher.com) oli yksi heistä. Tuon internet-radion myötä moni juutalaisuuteen ja sen näkemykseen kristillisyydestä liittyvä asia alkoi avautua. Tässä rabbi Tovia Singerin rooli on hyvin merkittävä – ja on edelleen (www.outreachjudaism.org).

Vuonna 2007 uskonelämäni joutui syvään kriisiin. Syynä oli äkillinen terveydentilani heikentyminen, jolloin minulle tehtiin PEG-avanne. Tämä kokemus romahdutti uskoni helluntai-karismaattiseen kristillisyyteen ja sen väitteisiin ihmeparanemisista ja muista henkijutuista. Oikeastaan asetin koko kristinuskon kyseenalaiseksi. Jouduin jälleen hengellisen etsijän rooliin. Ja tällöin lopulta tutkin ja pohdin juutalaisuutta ensi kertaa vakavasti. Tämä vaihe jatkui noin vuoteen 2010. En kuitenkaan ollut varma, mikä olisi hyvä ratkaisu kohdallani. Niinpä jätin asian hautumaan ja päätin antaa kristillisyydelle viimeisen mahdollisuuden uudessa huolellisesti valitussa yhteisössä.

Aluksi olin pitkän aikaa varsin välinpitämätön, mutta 2013 löysin uudelleen hengellisen kipinän kristillisyydessä – hetkeksi, sillä heti keväällä 2014 koin, että jokin on muuttunut. Kristillisyys ei enää kantanut ja se tuntui tyhjälle. Siitä oli tullut täysin yhdentekevää ja merkityksetöntä. Kaikki siihen liittyvä suorastaan ärsytti minua suuresti. Kaikki se kritiikki erityisesti juutalaisesta näkökulmasta alkoi näyttää hyvin perustellulta ja järkevältä. Aloin olla varma siitä, että tässä koko kristillisessä uskontojärjestelmässä kyseessä on epäjumalan (idol worship) palvonta. En enää halunnut olla sen kanssa missään tekemisissä. Uskoni J-malaan ei kuitenkaan missään vaiheessa horjunut. Koska olin jo nähnyt jos minkälaista uskontoa, tulin siihen tulokseen, että ainoastaan juutalaisuus kykenee olemaan järkiperäinen selvästi monoteistinen uskonto sulkematta pois korkeamman tason hengellistä ulottuvuutta ja kokemusta. Rukoilin J-malaa avuksi, eikä aikaakaan kun aloin lukea joka viikko parsha- ja haftora-tekstin selityksineen. Ja taas rukoilin. Nyt koin tarvetta muuttaa ruokavaliota. Ja sama toistui useita kertoja ja joka kerta tulin askeleen lähemmäksi juutalaisuutta ja aloin elää yhä enemmän juutalaisen tavan mukaan. Lopullinen muutos alkoi maaliskuussa 2016 erään yiddish-yhtyeen (ks. https://www.youtube.com/watch?v=zZnvx3sRkO ) konsertin myötä. Tuon konsertin jälkeen oli poissa tolaltani pari päivää. Jokin muuttui sielussani. Tuo musiikki upposi minuun todella syvälle.

Ymmärsin lopulta monen vaikean ja tuskallisen viikon jälkeen, että identiteettini oli muuttumassa. Asiaan liittyi se erikoinen seikka, että mieleeni nousi joskus keväällä 2016 sana ”Tishri” eli juutalaisen kalenterin kuukausi. Ajattelin sen liittyvän erääseen henkilökohtaiseen toiveeseen, enkä suureen omakohtaiseen hengellisen elämän muutokseen. Kesällä 2016 Tisha B’Avin, jota edeltäneet viikot olivat äärimmäisen vaikeita ja kivuliaita, jälkeen mieleeni nousi kaksi hepreankielistä sanaa: ”neshama hayehudit” eli ”juutalainen sielu.” Aluksi torjuin ajatuksen. Torjuin sen monta kertaa. Lopulta ajattelin, että ehkäpä on sitten niin, koska nuo sanat nousivat toistuvasti mieleeni. En kuitenkaan ollut täysin varma tästä.

Kun Yom Kippur viime syksynä alkoi lähestyä, aloin valmistautua siihen teshuvalla käyden käytännössä läpi koko elämäni siihen asti. Käytyäni läpi J-malan edessä kaiken mahdollisen, jossa olin rikkonut Häntä vastaan tai tehnyt vääriä valintoja ja ratkaisuja, koin jotenkin, että J-mala oli nähtävästi ottanut teshuvani myönteisesti vastaan. Jotenkin hengellisyyteni nytkähti taas hieman eteenpäin. Etsin ja löysin hyvän halahan mukaisen sidurin ja mahzorit englanniksi. Simha Toran tultua yritin jatkaa Tooran lukua alusta aiemmin käyttämääni messiaaniskristillistä materiaalia hyödyntäen. Mutta koin hyvin voimakkaasti, että en voinut enää hyödyntää tällaista aineistoa.

Niinpä etsin perinteistä juutalaista materiaalia (kaiken muun ei-juutalaisen aineiston jätin pysyvästi pois) ja tämän jälkeen aloitin Tooran lukukierroksen uudelleen juutalaisen tavan mukaan. Tuolla hetkellä ymmärsin jotakin erittäin merkittävää. Nyt käsitin, miksi mieleeni oli noussut sana Tishri sekä sanat ”juutalainen sielu.” Ehkäpä J-mala oli näiden sanojen takana. Joka tapauksessa käsitin, että syy moneen todella vaikeaan kuukauteen oli hengellisen identiteettini muutos, joka oli nyt tullut kulminaatiopisteeseensä. Tästä hetkestä alkaen ryhdyin vakavasti pohtimaan kääntymistä juutalaisuuteen. Lopulta otin yhteyttä Helsingin juutalaiseen seurakuntaan helmikuussa 2017 ja tapasin rabbi Livsonin ja pääsin aloittamaan giur-kurssin.

Mutta miksi haluan olla juutalainen? Minusta se on luonnollinen johtopäätös siitä, mitä edellä hyvin tiivistetysti kuvasin. Hashem on nähtävästi kuljettanut minut tähän asti ja sallinut kaiken mennä elämässäni niin kuin on tapahtunut, koska Hän on kaiketi aikoja sitten ennalta nähnyt minut juutalaisena osana juutalaista kansaa. Niin haluan uskoa. Miksi Hän olisi niin tehnyt? Sitä en tiedä, varsinkaan, kun sukutaustassani ei ole tietääkseni mitään juutalaisuuteen viittaavaa ja jos on, niin se tieto on vaipunut unohduksiin sukupolvia sitten.

Koen silti päivittäin pakottavaa sisäistä tarvetta elää juutalaiseen tapaan. Voisinko syödä pekonijuustohampurilaisen? En voi. Jo pelkkä ajatuskin on kuvottava. Voisinko luopua sapatin vietosta? En vain voi. Kun on lähes käsin kosketeltavasti kokenut sen rauhan, joka laskeutuu kauniina ja pehmeänä kotiisi, sapatista ei vain voi luopua. Jos tunnetasolla on näin, mitä sitten on tiedontasolla? Tiedän, että noudatan J-malan tahtoa, jonka Hän on Toorassaan määritellyt. Tooran mukainen elämä ei välttämättä ole aina hauskaa tai täynnä voimakkaita tuntemuksia, vaan kyse on pikemminkin tietoisuudesta siitä, että tuntuupa minusta miltä hyvänsä, teen J-malan tahdon. Ja kun yritän parhaani, uskon, että se miellyttää Häntä. Voin pyhittää jokaisen päivän Hänelle ja samalla pyrkiä alati syvemmälle ja korkeammalle hengelliselle tasolle.

Toora, niin kirjoitettu kuin suullinenkin, ja siihen perustuva juutalainen laki on kaiken perusta. Se määrittelee elämän kulkua joka päivä, viikko, kuukausi ja vuosi aina syntymästä kuolemaan asti. Usko ja hengellisyys ovat jatkuvasti läsnä tunteista ja päivän mielialoista huolimatta. Näin syntyy vakaa perusta arkipäivään ja juhlaan. Tämä on hienoa ja kaunista – jotakin, joka on rakastettavaa ja pyhää, jotakin, jota erityisesti arvostan – juutalaisuudessa. Tätä haluan elämääni. Ja sitä juutalainen usko antaa ja siksi haluan elää sen mukaan. Juutalaisuudesta on jo tullut niin syvällisesti osa omaa persoonaa ja identiteettiä, etten halua enkä voi siitä luopua.  Enää en ole minä ja he, vaan sinä ja me.

Seitsemään kansakunnille annettuun lakiin tyytyminen olisi minulle puolitiehen jäämistä. Minä haluan kaiken, mitä juutalaisuuteen kuuluu. Hyvin usein minua pelottaa ja ahdistaa, että en voisi tai saisi tulla juutalaiseksi. Kaikki toiveeni ja tavoitteeni liittyvät tällä hetkellä enemmän tai vähemmän elämään juutalaisena. Elämässäni on liikaa puolitiehen jääneitä tai toteutumattomia asioita omien puutteiden ja virheiden sekä vaikean vammaisuuden takia. Minulla ei esimerkiksi ole puolisoa eikä lapsia ja työelämä on jäänyt korkeakoulutaustasta huolimatta vähäiseksi puhumattakaan matkailusta ja monesta, monesta muusta vastaavasta seikasta. Ja koska lapsia ei ole, ei myöskään ole odotettavissa lastenlapsia. Siksi tämä kääntymisasia ei saa olla, eikä tule olemaan yksi näistä puolitiehen jääneistä tai toteutumattomista asioista, mikäli minusta riippuu. Lisäksi tämän lihastaudin luonteen vuoksi tämä kääntyminen saattaa pahimmillaan olla elämäni viimeisiä suuria päätöksiä. En voi enkä uskalla lykätä tätä kääntymisasiaa loputtomiin. Tietysti kääntymiseen kuuluu haasteita ja ei elämä aina ole yksinkertaista tai helppoa. Ei kääntyminen juutalaisuuteen ole mikään yliluonnollinen asia, jonka jälkeen aukeaisivat ovet suoraan paratiisiin. Ei elämä automaattisesti muutu pelkästään auringonpaisteeksi kääntymisen myötä.

Erityisesti ottaessani huomioon vaikean lihassairauden mukanaan tuoman liikuntarajoitteen monien käytännön rituaalien suorittaminen on melkoinen haaste. Joskus on todella ikävä huomata, että tietää tarkalleen mitä ja miten jokin asia tulisi tehdä, mutta ei yksinkertaisesti pysty tekemään sitä, mitä pitäisi. Tämä tarkoittaa sitä, että joudun sietämään lähes päivittäin toistuvasti riittämättömyyden, harmin ja turhautumisen tunteita. Joskus joutuu oikein vuodattamaan kyyneliä, kun ottaa suuresti päähän se, ettei voi tehdä kaikkea, mitä sydämestään haluaisi. Joskus on tyydyttävä vain lausumaan ainoastaan siunaukset. Ja kun todella haluaisin kaikin tavoin täyttää jokaisen mitzvan oikein ja kunnolla, olen varma, että tulen aina enemmän tai vähemmän kipuilemaan näiden asioiden kanssa. Tästä huolimatta haluan tehdä kaiken, mitä voin rajoitteistani huolimatta käytössä olevilla avustajaresursseilla tehdä. En todellakaan aio antaa periksi. Vellovista ja osin sekavista tuntemuksista riippumatta olen mennyt päämäärätietoisesti jatkuvasti eteenpäin kohti kääntymistä. Minulle J-mala ja Toora ovat tärkeimmät ja rakkaimmat asiat elämässä. Haluan kaikin mahdollisin tavoin olla uskollinen ja kuuliainen J-malan tahdolle, jonka Hän on Toorassaan ilmaissut kansalleen Israelille ja siten juutalaiselle kansalle. Tämä ei ole mikään romanttinen, vaan periaatteellinen asia. Tästä syystä haluan olla juutalainen, koska uskon, että juuri juutalaisuuden piirissä voin parhaiten toteuttaa tätä uskollisuutta ja kuuliaisuutta.

Toisaalta myös juutalaiset ovat ihmisiä hyvine puolineen ja puutteineen sekä yksilöinä että yhteisönä. Me kaikki olemme täällä oppimassa J-malalta ja toisiltamme. Tässä suhteessa juutalaisuus tarjoaa loppumattomat mahdollisuudet. Minulla ei kuitenkaan ole kohtuuttomia odotuksia toisten juutalaisten tai juutalaisen seurakunnan tai yhteisön suhteen. Toivon vain, että minutkin puutteineni ja rajoitteineni mutta myös hyvine puolineni ja kykyineni voitaisiin hyväksyä osaksi juutalaista seurakuntaa, yhteisöä ja kansaa jakaakseni sen historian ja kohtalon, ilot ja surut, arjen sekä juhlan. Kuten tiedämme, juutalaisen kansan kohtalo on monesti ollut hirvittävä. Se ei silti pelota eikä ahdista minua, koska Hashem ei koskaan hylkää tai jätä kansaansa. Hän on ikuisesti uskollinen liitolleen, jonka Hän teki Israelin kanssa Siinain vuorella huolimatta meistä ihmisistä. Jos Hashem on tuonut minut tähän saakka, olen varma, että Hän vie myös tämän kääntymisprosessin loppuun. Miksi muuten minut jo valittiin reilun viiden giur-kuukauden jälkeen sen toiseen vaiheeseen, eikä muutenkaan kukaan ole milloinkaan yrittänyt estellä?

Toivottavasti olen uskottavasti tällä esseellä tuonut esille sen, etten ole lähtenyt kääntymisprosessiin mistään hetken mielijohteesta, vaan vakain perustein. Aivan yhtä päättäväisesti haluan saattaa tämän kaiken päätökseen tietoisena siitä, että kyseessä on pikemminkin alku, eikä mikään päätepiste elämään juutalaisena. Olen myös tietoinen siitä, että kyse on samalla lopun elämän käsittävästä sitoumuksesta. Brit mila ja mikve sekä kabalat al ha-mitzvot ovat kuin sinetti, joka yhdistää uskon ja teot tavoitteena edistyä ja kehittyä juutalaisuutta harjoittavana ihmisenä – juutalaisena pysyvästi ja lopullisesti. Hashem tässä minua auttakoon, B’H’.

Helsingissä heinäkuun 16. päivä vuonna 2017/22. päivä Tamus-kuuta vuonna 5777.

 

  4 comments for “Essee kääntymisestä juutalaisuuteen – Kirjoituksia Muutoksen Keskeltä 12

  1. Sara G.
    elokuu 24, 2017 at 12:35 pm

    Hienosti ja monipuolisesti käsittelit asiaa. Paljon tässä on tuttua itsellenikin, myös se, että monenlaista mutkaa on matkalla tullut tehtyä, mutta Jla on aina ollut lähellä ja kutsunut osaksi kansaansa.

  2. Löytynyt Neshama
    tammikuu 8, 2018 at 12:45 am

    Hieno kirjoitus ja hieno blogi!

    Mietin, että onko tässä HaShemin johdatus, kun löysin tämän sivun eilen. Itse käyn nimittäin läpi samanlaisia asioita tällä hetkellä. Minulla on myös herätyskristillinen/karismaattinen tausta, mutta kristillinen usko on opillisine himmeleineen, selittelyineen ja koulukuntineen muodostunut yhä hankalammaksi omaksua. Muutaman kerran olen yrittänyt vaihtaa seurakuntaa ja oppisuuntausta, mutta eipä siitäkään ole tullut mitään, tuntuu tyhjän kehän kiertämiseltä. Juutalaiset ja Israel ovat tuntuneet läheisiltä kauan (tästä puolestani voin kiittää kristillistä uskoa). Mietin vielä hiljattain, että jospa ryhtyisin jonkinlaiseksi messiaaniseksi tai toorakristityksi yms. mutta nyt moinen hybridikin alkaa tuntua ajatuksena itsepetokselta. Myöskään tuo mainitsemasi noolaisuus-konsepti tuntuisi jopa takapakin ottamiselta tai ulkopuolelle jäämiseltä.

    Vielä en tiedä, mikä on täysin lopullinen suuntani, mutta tunnen olevani hyvällä matkalla. Uskon, että juutalainen neshamani on löytynyt.

    Ruut 1:16: ”Sinun kansasi on minun kansani, sinun Jumalasi on minun Jumalani.”

    • Markus Sinkkonen
      tammikuu 8, 2018 at 8:15 pm

      Ihanaa, että löysit blokini ja sait siitä jotakin itsellesi. Minun kääntyminen on hyvin lähellä ja parin seikan jälkeen ehkä tänä vuonna olen virallisesti juutalainen. Jos haluat, kirjoita minulle suoraan osoitteeseen palaute@markussinkkonen.com, jolloin viesti ei tule blokiin, vaan pysyy privaattina. Jos haluat keskustella asioista kanssani juutalaisuudesta ja kääntymisprosessista tms. Autan mielelläni sinua eteenpäin.

      • Löytynyt Neshama
        tammikuu 10, 2018 at 12:13 am

        Kiitoksia paljon, saatanpa lähiaikana kerätä rohkeutta ja ottaa yhteyttä. Tässä kun on kuitenkin Suomen oloissa hieman harvinaisempi hengellinen polku kyseessä, niin on mukava vaihtaa ajatuksia.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *